pakkanen paukkuu

Pakkanen paukkuu ulkosalla,mittarissa oli hetki sitten -13,2 astetta.Hyrrr...Pienin miehistä vetää tyytyväisenä unta palloon parvekkeella,lämpimiin vällyihin peiteltynä,käärittynä pikkuista nenää myöten. Sisällä tuoksuu juuri leivottu leipä ja uni,Sakari ja Hemmo nukkuvat päiväunia.

Sunnuntaina oltiin taas koko perhe koolla.Viikonloppu meni hyvin ja oli ihanaa istahtaa keittiönpöydän ääreen syömään yhdessä iltapalaa. Minä ja minun mieheni,kaikilla minkäkinlainen pipo/hattu päässä. Hemmo tarkkaan valitsi jokaiselle omansa.

Hemmo toi tullessaan kummin ja mummin kanssa leivottuja muumipipareita ja ihan itse maalatun lambi-lampaan.Oli kuulema siinä sivussa tullut maalattua hieman omaa päätä ja sen sellaista. Taide on kokonaisvaltainen asia.

Lauantaina jaksoin laitella vähän jouluakin - verhoa ikkunaan,kynttelikön ja paperitähden.Paketoinpa muutaman lahjankin Leevin kanssa.

2/4 puuttuu

Ollaan Leevin kanssa kaksin kotona,Kaapo-koiruus toki on seuranamme. Sakari on Helsingissä ja Hemmo kummilassamummilassa kun minä taas sairastan.En jaksaisi hoitaa molempia poikia nyt.Tiistaista asti olen kuumeillut ja lenssuillut.

Hirmuinen ikävä puuttuvia osia. Onneksi sentään seura on mitä suloisinta ja mainiointa.

Vanhentumista

Eilen täytin 27-vuotta. Olo ja ajatukset ovat hieman sekavat. Tunnen itseni vanhaksi ja löydän jo ryppyjä. En jaksa valvoa ja mennä niinkuin silloin ennen. En jaksa hälyisiä paikkoja ja suuria määriä ihmisiä kerrallaan. Välillä kaipaan sitä vapauden huumaa kun muutin Helsinkiin, istuskelua kahviloissa,keikoilla oloa, myöhäisiä iltoja ystävien kanssa,luomisen paloa,sitä kun saattoi vain jäädä yöksi tai ottaa repun ja lähteä. Aikaa vain olla.

Kaipuusta huolimatta en vaihtaisi mihinkään Sakaria - elämäni rakkaus, tappelukaverini,sielun kumppani, paras tukija,turvallisin syli ja kainalo. 6,5 yhteistä vuotta ovat olleet hyviä ja rakkaita,vaikeitakin. Paljon on tapahtunut näinä vuosina - naimisiinmeno,yhteen muutto,työt,projektit,muutot,ystävät,riidat,sovinnot, menetykset,kuolemat ja syntymät.

En vaihtaisi mihinkään poikiani. Unenlämpöisiä haleja,sylittelyä,autonpörinöitä, jokelteluja, kakkavaippoja, känkkäränkkiä, huonosti nukuttuja öitä, naurunräkätyksiä..sitä kun joku kutsuu ja sanoo minua äidiksi. Nämä 2 ovat suuri osa sitä miksi minut on luotu.

Tulevaksi vuodeksi toivon kasvua,aikaa luoda ja tehdä.
Toivon löytäväni taas paloja minua ja meitä.

Joulu mielessä ja muuta jaarittelua

Tajusin yhtäkkiä stressaavani joulua ihan hirmuisesti.Missä vietetään,ollaanko kotona vai mennäänkö jonkun luo? Kenen kanssa joulu vietetään? Ketkä kaikki lahjotaan? Mitä pojille ja Sakarille lahjaksi? Entäs joulukortit,koristeet ja hankitaanko kuusi? Puuh... Joulun vietto paikkoja olisi tosissaan useampi vaihtoehto - koti,appivanhemmat,isä tai äiti. Taidamme kuitenkin kallistua ihan koti jouluun. Kaikki muut vaihtoehdot vaatii enemmän tai vähemmän järjestelyjä,kuskaamisia ja aikatauluja. Jouluna aikataulut kyllä ehdottomasti kieltää! Olla vain rauhassa,ajan kanssa ja hiljalleen,keskittyä olennaiseen.

Tässä stressipuuskassa oli se hyvä puoli että saatiin pohdittua joululahja-asiat,etenkin poikien kohdalta. En voi sietää turhaa krääsää ja lahjojen antamista vain lahjojen antamisen takia. Lahja pitää olla tarkoitettu juuri sille ihmiselle jolle sen antaa. Mutta saatiin ihan mukava lista Hemmolle.Mukavalla tarkoitan että listä olit lyhyt ja ytimekäs. Nyt täytyy vain vinkkailla lahjavinkkejä sitten eteenpäin :)

Hieman on alkanut jännittää tämän kuun viimeinen viikonloppu.Sakari on silloin menossa Helsinkiin ja minä jään poikien kanssa itekseni koko viikonlopuksi.Muuta " hankalaa" ei ole kuin iltanukuttaminen,pojat kun menevät eri aikaan nukkumaan. Yöt mietityttää kun Hemmo tuppaa havahtumaan joskus Leevin syöttämiseen,tarttee ottaa jompi kumpi poikanen isoon sänkyyn nukkumaan niin ovat sitten käsien ulottuvilla molemmat eikä tarvitse seilata sängynlaidalta toiselle.

Nyt mennään jaarittelun puolelle,tutimaan siitä!

Nukkuvat poikaset,pienet tuhisijat.Ihanaa kun illat alkaa mennä suhteellisen kivuttomasti,Leevi ensin nukkumaan sitten Hemmo. Molemmat omiin sänkyihinsä.Molemmille omat pienet iltahali ja -hellyys hetket,on sitten hyvä nukkua.Viime yönä niin jopa tehtiin vaikka Leevi kovasti yrittää unissaan harjoitella kääntymistä,siinä kuitenkaan onnistumatta-vielä. Mutta löysi varpaansa nauravainen eilen,aika mukava 4 kk synttärilahja.

Aamut on hankalia ja liian aikaisia.Olisiko 6.20 ollut myöhäisin aamunousu? Aikaisin 4.50..pelkkä ajatus puistattaa.Pimeys vaatisi äidille enemmän unta,toivottavasti poikaset asettuisi pian jo talviaikaan.

Hemmo uhmailee,kaikki on vain ei,en,ei ennää,ei saa.Ja sitten sitä harmistuksen jalan polkemista,itsensä mätkimistä, välillä pitää nipistellä äitiä,isiä ja yrittää mätkästä Leeviä. Tuntuu hurjalta kun toinen on niin täynnä tunnetta jota ei osaa pukea sanoiksi vaan koko ruumista harmittaa,suututtaa ja turhauttaa.Mutta ymmärrystä kyllä löytyy ja ollaan käyty keskusteluita siitä mitä ei saa ja mitä saa tehdä ja siitä mitä mikäkin tunne on. Voi pieni kasvava poikani.Joka osaa sanoa ants eli anteeksi ja halata koko voimallansa,sitten unohtaa harmistuksensa ja jatkaa hyvillä mielin leikkiä.

Rakastan vain välillä niin että sattuu.Huh!

Musta tuntuu: Arvonta: Voihan VIDEOKAMERA!

Musta tuntuu: Arvonta: Voihan VIDEOKAMERA!

eikun kokeilemaan onnea :D

miksi kaikki tekstit tulee vaan tollasena pötkönä eikä niissä kappalejaoissa jotka olen tehnyt?
pöh,outoa.

pimeyttä vastaan

Kiertelen ympäri kotia ja napsin kuvia mukavista asioista.Poikaset nukkuvat,mies on tekemässä autokoulun kirjallisia ja minua väsyttää ankarasti huonosti nukutun yön jäljiltä. Yritän saada aurinkoenergiaa ja hyvää tuulta tankattua.

Viikonloppu oli rankka rutistus.Vaikka yöt saatiin nukuttua yhteen putkeen,huutaa kroppa kokemaansa vääryyttä.Ranteita ja vasenta kyynärpäätä särkee armottomasti ja jalat on mustelmilla,sen verta olen onnistunut itseäni kolhimaan.

Menen keittämään kupin kahvia,nauttimaan suklaata ja kuuntelemaan jotain Ultra Bra:ta,koen olevani sen tarpeessa.