Eilen täytin 27-vuotta. Olo ja ajatukset ovat hieman sekavat. Tunnen itseni vanhaksi ja löydän jo ryppyjä. En jaksa valvoa ja mennä niinkuin silloin ennen. En jaksa hälyisiä paikkoja ja suuria määriä ihmisiä kerrallaan. Välillä kaipaan sitä vapauden huumaa kun muutin Helsinkiin, istuskelua kahviloissa,keikoilla oloa, myöhäisiä iltoja ystävien kanssa,luomisen paloa,sitä kun saattoi vain jäädä yöksi tai ottaa repun ja lähteä. Aikaa vain olla.
Kaipuusta huolimatta en vaihtaisi mihinkään Sakaria - elämäni rakkaus, tappelukaverini,sielun kumppani, paras tukija,turvallisin syli ja kainalo. 6,5 yhteistä vuotta ovat olleet hyviä ja rakkaita,vaikeitakin. Paljon on tapahtunut näinä vuosina - naimisiinmeno,yhteen muutto,työt,projektit,muutot,ystävät,riidat,sovinnot, menetykset,kuolemat ja syntymät.
En vaihtaisi mihinkään poikiani. Unenlämpöisiä haleja,sylittelyä,autonpörinöitä, jokelteluja, kakkavaippoja, känkkäränkkiä, huonosti nukuttuja öitä, naurunräkätyksiä..sitä kun joku kutsuu ja sanoo minua äidiksi. Nämä 2 ovat suuri osa sitä miksi minut on luotu.
Tulevaksi vuodeksi toivon kasvua,aikaa luoda ja tehdä.
Toivon löytäväni taas paloja minua ja meitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti