hän pyörii kuin häkkyrä

otsikko päätee tällä hetkellä koko meijän perheeseen.
hemmo kääntyy mahalleen ja takasin,myllää sen minkä kerkiää lattialla tai no ihan missä vaan.
me sakarin kanssa häsätään ympäri asuntoa ja huhkitaan.kaapo reppana taas yrittää olla mahdollisimman vähän tiellä mutta kuitenkin mukana kaikessa,ei osaa rauhottua omaan punkkaansa kun niin paljon tapahtuu.
häkkyrä-päivä siis.
illalla viimoista kertaa kallioon kavereiden kanssa oleilemaan,jei!

uurastusta ja fiilistelyä

huhhuijaa!
pakkausta, siivousta, pyykinpesua, purkua, lajittelua ja kaikenmaailman muutakin ähinää.
haikeutta, muisteloa,iloa ja muutamia ikävän kyyneleitäkin.juuri nyt sitä elämämme on.
päivät helsingissä käy vähiin ja alku jyväskylässä odottaa.muutoksesta rauha mutta silti voih, mun tulee niin ikävä teitä rakkaat!
vuodet helsingissä ovat antaneet ja kasvattaneet paljon.löytänyt uusia ihmisiä, menettänyt muutamia rakkaita,kasvanut itse henkisesti,aikuistunut,saanut miehen ja perustanut perheen.hakannut päätä seinään aina sillon tällön, pudonnut korkeelta ja kovaa, toteuttanut unelmiaan,löytänyt onnen ja rakkauden.elänyt.
ikävä jää- ystäviä, merta,pitäjänmäen kotia,kalliota heinähattuineen ja raamiksineen, runeberginkatu 48:a ja 39 pysäkkiä,tintin tangoa kun siellä sai vielä polttaa, espoon saaristoa...en voi sanoa kuin että olen elänyt,nauttinut ja satuttanut mutta ollut onnellinen.
mutta nyt sydän avoimena kohden tulevaa ja uusia haasteita.
onnellisesti rakastaen.

Pitkästä aikaa

Aikaa on vierähtänyt hirmuisesti tuosta viimeisestä postauksesta. Masu on kadonnut ja pikkuinen on maailmassa,tai ei se enää niin pikkuinen ole.

Pamperoi syntyi 12.1. klo 14.44. Itse synnytys oli helppo ja nopea,selvisin siitä pelkällä ilokaasulla ja kuumalla suihkulla.Supistukset jotka kanssa tuntui,alkoi jo viisi päivää ennen ja niiden tiimoilta käytiin kaksi kertaa sairaalassa ennen kuin suostuivat ottamaan minut sisälle.Olin siinä vaiheessa niin väsynyt (olin valvonut edellistä yötä supistuksista kärsien) että pääsin osastolle huilaamaan unilääkkeen ja kunnollisen särkylääkkeen avulla.Lepo sitten käynnistikin "oikeat" supistukset ja kesti kaikenkaikkiaan kuutisen tuntia kun sain piskuisen rinnalleni. En tuu kyllä koskaan unohtamaan sitä hetkeä kun näin että pikkuinen poikahan se sieltä tuli ja kun sain Hemmon rinnalleni.Se oli niin hämmentävää ja rakasta ettei siinä huumassa meinannut oikein edes tajuta mitä ympärillä tapahtuu.Ihastelimme siinä Sakarin kanssa silmät onnen kyynelistä tulvillaan.Poika,pikkuinen poika.

Ensimmäiset päivät ja kuukaudet olivat opettelua, itkuineen ja hymyineen.Hemmo on alusta saakka ollut kovin tempperamenttinen pieni poika joka varmasti ilmottaa jos joku ei ole hyvin tai joku ryydyttää. Vatsavaivojakin oli ensimmäiset pari kuukautta ja ne itketti ihan mahdottomasti.Pikku hiljaa nekin sitten helpotti,onneksi.Imetyksen joudun lopettamaan Hemmon ollessa vajaa 3kk vanha.Se oli Maamolle kovempi paikka kuin pojalle joka heti alusta saakka tarttui pulloon hanakasti.

Nyt eletään aikaa kun Hemmo on reilu 4 kk.Poika kääntyilee ja muhjuaa.Juttelee ihan mahdottomasti omia höpinöitään,imeskelee varpaitaan ja naureskelee.Parasta on kun kuunnellaan Paukkumassin Popcornitornia ja tanssitaan.Siitä nauttii maamo, poika ja gubbekin.
Nämä kuukaudet ovat ollee kasvattavia,mullistavia,väsyttäviä ja niin niin rakkaita.On saanut rakastua toiseen puoliskoonsa uudelleen ja ennen kaikkea niin ihmeelliseen pieneen poikaan.

Elomme tulee taas muutos sillä tämän kuun lopussa muuttoauto suuntaa kohden Jyväskylää jonne pieni kalaperhe koiransa kanssa asettuu.Sieltä sitten raportoin kun koneelle kerkeän.

Isolla sydämellä Sanna-maamo,Hemmo-poikanen ja Sakke aka gubbe.