Taistelu

Hemmon päiväunille meno on alkanut olemaan aikamoista taistelua.Kun ei millään malttais mennä mutta kuitenkin niin selkeästi poikanen unensa tarvitsee. Lauantaina jäi unet nukkumatta ja iltapäivä olikin sen mukainen. Kiukkua,harmistusta ja itkua. Huhhei! Harmillisinta on se että toinen menee sitten itkun kanssa unille,itellä on pinna tiukalla ja ärsytyskäyrä hipoo kattoa.Pitää vaan asennoitua ite toisin,varata aikaa ja olla kärsivällinen.Mutta outoa tämä on kun Hemmo on aina ollut ihan hyvä nukkumaan ja päiväunilleen helposti käyvä kaveri. Lettu onneksi nukahtaa ihan itse ja ihan omaan sänkyyn.Ei tarvitse kuin tutin,hauvan ja peiton ja krooh! Pitää myös ruveta asennoitumaan siihen että pian saattaa olla edessä aika kun Hemmo ei nuku lainkaan päikkäreitä.
Nyt joulun alla kuitenkin päikkärit on tarpeen että äititonttu saa kaikki puuhat tehtyä.On meinaan muutama joululahja yhä ja edelleen kesken ja olisi mukavaa jos ylläri säilyisi aattoon saakka.

Menen siis takaisin tonttubisneksilleni.
Adios!