Mitä tapahtui miun pienelle pojalle?!
Liekkö joku 7kk:n villitys?
Valtavia mullistuksia poikasen elossa tapahtunut:
konttaamaan lähteminen,istumaan nouseminen ja
ensimmäinen hammas!
Ihan tässä pää menee pyörälle itsellä saati sitten poikasella.
Ei auta muuta kuin pitää tiukasti kiinni että pysyy tahdissa mukana.

Eilen oli ihana päivä.Oltiin juhlistamassa isosiskon naimiseen menoa.
Itse vihkimen oli tapahtunut pienesti,vain sisko ja mies sekä siskonpoika
tyttöystävineen. Eilen sitten nautittiin hyvää ruokaa ja kakkukahvit.
Tykkään kyllä niin perheestäni!
Isä,äiti,siskot ja veli perheineen,serkut -rakastan teitä!
Kuin myös appivanhempia ja kälyä.
Rikkauttahan tämä vaikka välillä sarvet ja päät kolisee vastakkain,
hieman itsepäistä sakkia.
Mutta kuten Iso Kirja sanoo:
"Rauta rautaa hioo,ihminen ihmistä".

Pian tulee täti ja mummi hakemaan poikasta hoitoon.
Heittäydytään hetkeksi vapaalle Sakarin kanssa.
Tekee hyvää vaikka jo nyt ikävä pientä miestä,niin hassulta kun se kuulostaakin.

Mutta nyt menen valmistautumaan laittamaan poikasen tavaroita
kasaan ja kaunistautumaan iltaa varten.
Ei kuitenkaan vallan vauvanruokasissa vaatteissa ja likaisessa tukassa
kehtaa ihmisten ilmoille lähteä.