Vihdoinkin sain kuvia koneelle. Jotenkin sitä on muka niin kiireinen ettei koneelle kerkeä. Toisaalta,hyvähän se on että aika kuluu pojan kanssa puuhastaessa, arkisia aherruksia tehdessä,maalaten ja ommellen. No siinähän tuo oli,lyhyesti ja ytimekkäästi mitä täällä on puuhattu.
Oon onnellinen että siveltimen varteen olen taas tarttunut,siinä tuntee ittensä jotenkin vapaaksi. Pidän siitä tunteesta mikä syttyy kun saa siveltimen käteen ja maalia..koukuttavaa,totta vie.
Tällä kertaa työn alla on Hemmolle kaksi taulua.Korppi-taulu taas on lahja joten siitä ei enempää.
Jotenkin hankalaa saada nyt kirjotettua joten heips vaan!

ps.Kaksi kuvaa poikasesta on famulle ja faarille,siinä odotettiin teitä nenä kiinni ikkunassa kylään :)

Toinen hammaskin putkahti maailmaan ja nyt komeilee kaksi
kaunista,pientä nykeröä poikasen suussa.Nyt vaan känkätetään
ruuan kanssa ja jos jonkinlaisia temppuja saa puuhastaa jotta saa
ruokaa ääntä kohden,ilman että se päristetään takasin päin naamaa.
Joskin aina kaupan päälle,hyvitykseksi paremminkin tulee iso hymy
ja äi-thi.Puhua ei sentäs Hemmo vielä osaa vaan harjottelee eri äänteitä
ja nyt on vuorossa äit-tä,äi-ti,äi-it,iit,iti,tii,tää,ät...

Voi kun saisin tuolta kameralta nuita kuvia koneelle.
Siellä olisi vaikka mitä mukavaa.
Olen ollut reipas.Reipas ainakin ompelun suhteen.
Jos ei katso muuta kuin työhuonetta ja ompelunurkkausta
voin olla kovinkin tyytyväinen.
Mei Tai-kantoliina,kestovaippoja, korjannut kasan vaatteita
ja iso kasa keskeneräisiä pikku projekteja.
Eniten haaveilen ompelevani poikaselle ja itselleni takit,
ei kuitenkaan samanlaisia.

Onnellinen olen myös siitä että sunnuntaina käyn noutamassa
ison läjän vaatteita Hemmolle.Siskon työkaveri myy ja minä ostan innolla.
Niin mukavia ja nättejä ovat.
Kaikista paras ostos niistä on kyllä ehdottomasti talvihaalari jota oon
metsästäny jonkin aikaa.Välikausihaalari meillä jo on joskin pelkään
että se on hieman iso mutta ehkä se ei vielä hirveästi menoa haittaa.

Palaan asiaan kun saan kuvia taas...joskus

Mitä tapahtui miun pienelle pojalle?!
Liekkö joku 7kk:n villitys?
Valtavia mullistuksia poikasen elossa tapahtunut:
konttaamaan lähteminen,istumaan nouseminen ja
ensimmäinen hammas!
Ihan tässä pää menee pyörälle itsellä saati sitten poikasella.
Ei auta muuta kuin pitää tiukasti kiinni että pysyy tahdissa mukana.

Eilen oli ihana päivä.Oltiin juhlistamassa isosiskon naimiseen menoa.
Itse vihkimen oli tapahtunut pienesti,vain sisko ja mies sekä siskonpoika
tyttöystävineen. Eilen sitten nautittiin hyvää ruokaa ja kakkukahvit.
Tykkään kyllä niin perheestäni!
Isä,äiti,siskot ja veli perheineen,serkut -rakastan teitä!
Kuin myös appivanhempia ja kälyä.
Rikkauttahan tämä vaikka välillä sarvet ja päät kolisee vastakkain,
hieman itsepäistä sakkia.
Mutta kuten Iso Kirja sanoo:
"Rauta rautaa hioo,ihminen ihmistä".

Pian tulee täti ja mummi hakemaan poikasta hoitoon.
Heittäydytään hetkeksi vapaalle Sakarin kanssa.
Tekee hyvää vaikka jo nyt ikävä pientä miestä,niin hassulta kun se kuulostaakin.

Mutta nyt menen valmistautumaan laittamaan poikasen tavaroita
kasaan ja kaunistautumaan iltaa varten.
Ei kuitenkaan vallan vauvanruokasissa vaatteissa ja likaisessa tukassa
kehtaa ihmisten ilmoille lähteä.

Ilta hämärtyy ja mun sormenpäät on ihan turtana.
Illan olen pujotellut pihlajanmarjoja lankaan.
Nyt mulla on monta monituista marjalankaa jotka jäävät odottamaan vaihetta kaksi.
En vielä paljasta mitä niistä tulee.

Poikanen istuu reippaasti ilman tukea ja on oppinut napsuttamaan suutaan.
Toinen on niin suloinen kun hymyssä suin napsuttelee.
Konttaamista harjottelee ahkerasti mutta unissaan.Päivisinkin kovasti pumppaa ja
pumppaa mutta rapuna menee takaperin.
Eilen laitoin kehitykseen hurjat 282 valokuvaa.Parhaimpia otoksia pojan syntymän
jälkeen.Tarvitsee hankkia valokuva-albumi vaikka huono niissä olenkin.
Parhaiten löydän valokuvat laatikosta.Kummallista mutta totta.
Hemmo sai serkkupojalta Motörheadin bodyn.
Siinä lukee "Everything louder than everything else".
Se kertonee jotain.

Nyt menen nauttimaan kynttilöistä ja maalaamaan häälahjaa.
Love it!

Kesä humpsahtelee ohitse mutten vielä ole valmis luopumaan siitä ja onneksi aurinkoa riittä.
Talon takana oleva metsä houkuttelee seikkailemaan ja Kaapon kanssa siellä ollaankin rymytty.
Eilen keräsin pihlajanmarjoja ja katson mitä niistä syntyy,ilmottelen.
Kutimetkin olen kaivanut taas esille ja saanut aikaiseksi Hemmolle pipon ja sukat seka Sakarille sukat. Nyt puikoilla valmistuu siskon avomiehelle sukat.
Marjojakin olen saanut talveksi jo pakkaseen.Käytiin isän ja siskon kanssa poimimassa mustikoita ja sain kuin sainkin 7 litraa ämpäriin.Niistä on verotettu jo kahden mustikkapiirakan verran.Perjantaina kävin hakemassa mansikoita ja laitoin niitäkin pakkaseen.Hemmosta oli ihana tutkailla punaista,herkullista mansikkaa.